18.3.2021

Kansankulttuurin suurmiehet 1800-luvun Turajärvellä

Kuva: Sanna Kinnunen
Risto Kupari on Rauman kaupungin museo- ja kulttuurijohtaja. Vapaa-ajallaan hän toimii mm. pelimannina ja on Suomen Kansanmusiikkiliiton puheenjohtaja.


Teksti: Risto Kupari

Eurassa on 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella elänyt mielenkiintoisia kulttuuripersoonia. Olen kirjoittanut artikkelin mm. Järvisen suvun pelimanneista – erityisesti mestaripelimanni Kustaa Järvisestä ja siinä sivussa myös Kustaan viidestä lapsesta, sekä perehtynyt myös Kustaa Järvisen isän arkkiveisurunoilija Frans Järvisen tuotantoon äänittämällä yhtyeeni kanssa Frans Järvisen arkkiveisuista koostuvan levyn.

Tutustuessani Järvisen suvun musiikkiperintöön, mieltäni on usein askarruttanut, mistä tuo kulttuurinen sivistys näihin Turajärven suurmiehiin on oikein tullut?

Kustaa Järvinen syntyi 23.3.1897 Euran Turajärvellä. Ja siellä se Kustaan syntymäkotitalo edelleen seisoo, Paranarontien varressa.
Talon on perimätiedon mukaan rakentanut Kustaan isä Frans Järvinen, joka kyseisen talon peräkamarissa pyöritti 1800-luvun lopulla harvinaista kirjapainotoimintaa painamalla ja painattamalla arkkiveisujaan.

Itsellinen, arkkiveisurunoilija Frans Järvinen syntyi 18.6.1857 Turajärvellä. Hänestä kerrotaan, että hän oli harvinainen lahjakkuus niillä seuduilla. Hän teki taitavia arkkiveisutekstejä ja osasi siten myös lukemisen ja kirjoittamisen taidon, jonka hän oli oppinut isältään Mikko Puntarilta.

Paljon on tutkittua tietoa siitä, kuinka tärkeitä taitoja lukeminen ja kirjoittaminen ovat, mutta Fransille tuo taito koitui kohtaloksi. Frans Järvisen pojan poikaa Oiva Järvistä haastatellessani Oiva kertoi näkemyksenään, ettei Frans ollut poliittisesti erityisen aktiivinen. Asiasta voidaan toki esittää myös toisenlainen näkemys, sillä kyllähän Frans usein arkkiveisuissaan piikitteli porvareita:

”Kun kansa siinä käskyn mukaan sitten hääräili, ja Jooseppi se armossansa hinnat määräili.
Ol rajahinnat korkeat, jos meilläkin on nyt, sill’ porvarit ei milloinkaan ol vähiin tyytynyt!”

(Frans Järvisen arkkiveisusta Jooseppi Egyptin maaherrana)

Luku- ja kirjoitustaitoisena miehenä Frans pyydettiin Turajärven työväenyhdistyksen sihteeriksi, mikä riitti sisällissodan aikana syyksi vangita hänet.
Frans ja tuohon aikaan hänen 21-vuotias poikansa Kustaa otettiin kiinni ja lähetettiin väliaikaiseen vankilaan Poriin, Cygnaeuskoulun pihamaalle. Frans Järvinen vangittiin 20.4.1918 ja hän kuoli 3.5.1918, oltuaan 13 päivää vangittuna.
Vankipöytäkirjan mukaan kuolinsyy oli keuhkokuume. Matka Eurasta Poriin taittui kävelleen. Tarinan mukaan vankeja kävelyttäneet vartijat tokaisivat Fransille, että mene sinä Frans poikasi kanssa joukon kärjessä ja laula tahtia marssijoille, kun olet niitä laulumiehiä.

Veljekset, Turajärven työväenyhdistyksen puheenjohtaja Vihtori Jokinen ja sihteeri Frans Järvinen (oik.).

Frans Järvisen vaimon Lovisan (Dahlgren, s. 19.11.1856 Eurassa) isä oli Lappi TL:stä tunnettu laulaja ja lauluntekijä Viikin Talkke (s. 15.3.1829 Lapissa), joten musiikki oli luonnollisesti heidän elämässään läsnä koko ajan.
Kun vielä tiedetään, että Fransin isä Mikko Puntari (s. 1.10.1825 Turajärvellä) oli naimisissa turajärveläisen Albertina Juhantytär Puntarin (Koskentausta) kanssa, jonka lapsuudenkodissa mainitaan olleen harmoni, alkaa piirtyä selkeä kuva koko Järvisen suvun kulttuuristen taitojen alkuperästä.

1800-luvulla ja 1900-luvun alussa Turajärvellä oli sosiaalisen elämän kannalta muutamia keskeisiä paikkoja. Sellaisia olivat mm. vierekkäin Haajanojassa vähän ennen Lammijärveä sijainneet Turajärven ja Naarjoen myllyt, Harjumäessä sijainnut Osuusliike Kehä, jonka takana oli usein kortti- ja ryyppyrinki, työväentalo sekä mm. myllyjen lähellä sijainnut Koskenmäen suuli ja sen vieressä tanssi- ja piirileikkiketo.
Tärkeitä paikkoja olivat myös Naarjoen ja Turajärven kansakoulut.

Nuori pelimanni Kustaan Järvinen viuluineen Turajärven työväentalolla noin vuonna 1910.

Palataanpa alussa esittämääni kysymykseen, mistä kulttuurinen sivistys tässä suvussa kumpusi?
Frans Järvisen isä ja Kustaa Järvisen isoisä Mikko Puntari oli nuorena miehenä renkipoikana Mäki-Mikolassa (Mäki-Mikkola), samalla tilalla mistä elantonsa saivat aikoinaan myös hänen isänsä ja isoisänsä.

Mikko Puntarin tiedetään harjoittaneen myös myllärin toimea Turajärven myllyllä. Mylläriksi pääseminen vaati hyvää luku- ja kirjoitustaitoa. Myllyn yhdeksi omistajaksi mainitaan lähteissä myllynrakentaja Mäki-Mikolan faari (Juho), jonka tiedetään syntyneen Eurajoen Kaharin torpassa ja työskennelleen Vuojoen sahalaitoksen korjaajana.
Siinä työssä Mäki-Mikolan sanotaan hankkineen itseoppineen saha- ja myllymestarin taidon, jonka vuoksi hänestä tuli koko läänissä kuuluisa sahan ja myllyn rakentaja. Sahoja ja myllyjä hän rakensi useita kymmeniä ja työstä saamallaan palkalla hän osti Turajärveltä vuonna 1870 Mikolan talon ja rakensi kylälle myllyn.

Kustaa Vilkuna kirjoitti artikkelissaan ”Myllyt ja saunat nuorison seurustelupaikkoina”, että kun nuorisolla ei ennen muinoin ollut kokoussaleja ja yhdistyksiä kasvatusta ohjaamassa, nuoriso kokoontui työpaikoille, joissa oli valvottava vuorokauden ympäri.
Tällaisia paikkoja olivat mm. vesivoimalla toimivat myllyt, joissa viljaa jauhettiin vuorokauden ympäri keväisin ja syksyisin, kun jokien virtaamat olivat voimakkaimmillaan.

Kun keväällä ja syksyllä yöt olivat viileitä, oli myllyjen sydämessä yleensä takka, joka kokosi ympärilleen nuorisoa. Takan ympärillä kerrottiin kuulumisia, juteltiin myllyjuttuja, tarinoita myllyn kummituksista, pelattiin korttia ja laulettiin lauluja. Myllärien piti jaksaa valvoa pitkiä aikoja. Työn touhussa ehti kuulla monenlaisia juttuja ja tutuiksi tulivat myös useat laulut ja värssyt.

Koska myllyssä jauhettiin koko kyläkunnan viljat, oli myllärin luku- ja laskutaidon oltava hyvä. Myllärin piti pystyä pitämään kirjaa jauhetusta viljasta.
Mikko Puntarin työ myllärinä vahvisti hänen luku- ja kirjoitustaitoaan ja voimisti kyläläisten luottamusta mylläriin, jolta alettiin pyytää myös muita kirjoitustaitoa vaativia tehtäviä, kuten perunkirjoituksia, kirjeiden kirjoittamista jne. Samalla myös lapset, niin Frans Järvinen kuin hänen kolme veljeään sekä kuusi sisartaan oppivat luku- ja kirjoitustaidon isältään.

Myös Frans Järvisestä kerrotaan, että hän jatkoi isänsä viitoittamalla tiellä, Turajärvellä koko kylän luottomiehenä, joka kirjoitti kaikki tärkeät asiakirjat ja tiedoksiannot aina kyläläisten rakkauskirjeitä myöden.

Takaisin listaukseen