Euran Luistarin tutkija, rautakauden rautarouva on poissa

Arkeologian dosentti ja filosofian tohtori Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander on poissa. Hän menehtyi Helsingissä 30. huhtikuuta 2026, noin kuukautta ennen 92-vuotispäiväänsä.

Pirkko-Liisa Lehtosalo syntyi Lahdessa 9. kesäkuuta 1934. Opinnot hän aloitti Helsingin yliopistossa vuonna1956. Jo nuorena herännyt intohimo historiaan johdatti hänet arkeologian pariin, ja hän teki pitkän ja monipuolisen uran erityisesti Suomen rautakauden tutkijana. Lehtosalo-Hilander työskenteli arkeologian assistenttina Helsingin yliopistossa, tutkijana Museovirastossa ja Suomen Akatemiassa sekä arkeologian vt. professorina Turun yliopistossa.

Lehtosalo-Hilanderin tieteellisen toiminnan keskiössä oli Eura, josta tuli hänen elämäntyönsä päänäyttämö. Luistarin laajamittaisissa kaivauksissa paljastui Suomen suurin tunnettu rautakautinen kalmisto, jossa tutkittiin noin 1300 ruumishautaa eri vaiheissa vuosina 1969–1992. Lehtosalo-Hilanderin tuotanto muodostaa suomalaisen arkeologian selkärangan. Väitöskirjasarja Luistari I–III (SMYA 82:1–3, 1982) ja sitä täydentänyt Luistari IV (SMYA 107, 2000) ovat alan perusteoksia, samoin laajat yleisesitykset Keski- ja myöhäisrautakausi (Suomen historia 1, 1984), Esihistorian vuosituhannet Savon alueella (Savon historia 1, 1988) sekä Kalastajista kauppanaisiin – Euran esihistoria (2000). Hänellä oli erityinen taito yhdistää kirjoituksissaan akateeminen tarkkuus ja tarinallinen, elävä kerronta.

Lehtosalo-Hilander toi tutkimukseen uudenlaista syvyyttä analysoimalla Luistarin valtavaa aineistoa ja yhteisörakenteita. Haastamalla perinteiset oletukset ja kiinnittämällä huomiota naisten toimijuuteen rautakaudella hän toi tutkimukseen vahvan naisnäkökulman. Euran muinaispuvun ennallistaminen hautalöydön perusteella ja teos Euran puku ja muut muinaisvaatteet (2001) toivat esihistorian konkreettisesti nykypäivään, kuten myös hänen asiantuntijatyönsä Kalevala Korulle. Lehtosalo-Hilanderin tutkimukset herättivät laajaa kansainvälistä mielenkiintoa. Erityisesti Ruotsin arkeologeihin hänellä oli tiiviit yhteydet.

Arkeologit muistavat Pirkko-Liisan tinkimättömänä tutkijana ja vaativana kaivausjohtajana, eräänlaisena rautakauden “rautarouvana”. Hän saattoi esittää näkemyksensä hyvinkin terävästi, mutta teki sen tyylillä ja usein pilke silmäkulmassa. Sanavalmius ja kipakka tarkkuus yhdistyivät mainioon huumorintajuun, jota tutkimuksiin osallistunut puoliso Rauno Hilander säesti onnistuneesti sutkauksillaan ja sai Pirkko-Liisan nauramaan vapautuneesti kiperissäkin tilanteissa.

Eurassa Pirkko-Liisaan suhtauduttiin tuttavallisesti kuin kunnan omaan arkeologiin, ja hän oli puolisoineen tuttu näky paikkakunnalla järjestetyissä arkeologiaa käsittelevissä seminaareissa. Pirkko-Liisalla oli myös merkittävä rooli vuosituhannen vaihteessa toteutetussa Esihistorian Eura -hankekokonaisuudessa. Hän kannusti euralaisia harrastajia esihistorian elävöittämiseen ja oli aina valmis antamaan neuvoja. Euran esihistoriaa kirjoittaessaan hän kiinnitti erityistä huomiota teoksen helppolukuisuuteen. Hän halusi käsitellä kirjassa myös esihistoriallisen arkielämän kysymyksiä, kuten ruuanvalmistusta ja vaatetusta. Ansioistaan Euran kunnan tunnetuksi tekemisessä Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilanderille myönnettiin yksi ensimmäisistä Pro Eura -mitaleista vuonna 1980.

Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander jätti pysyvän jäljen Satakunnan esihistorian tutkimukseen. Hänen ansiostaan Luistarin kalmiston laaja aineisto on tulevaisuudessakin tutkijoiden käytettävissä, ja tietomme rautakauden elämästä Eurassa tarkentuvat edelleen.

Leena Koivisto
Pirjo Uino
Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilanderin kollegoja

(Kuva: yksityiskokoelma)