21.12.2020

”Leutojen talvien yleistyminen on uhka Pyhäjärvelle”

Kirjoittaja on Pyhäjärvi-instituutin
toiminnanjohtaja Teija Kirkkala

Kuvassa Pyhäjärvellä työskentelevä nuottakunta nostaa avannosta nuottasaalista.
Talvinuottausta Pyhäjärvellä. Leutojen talvien vuoksi nuottauskausi on viime vuosina merkittävästi lyhentynyt.
Kuva: Pyhäjärvi-instituutti

Suomi kuuluu saksalaisen Wladimir Köppenin kehittämässä ilmastoluokituksessa lumi- ja metsäilmaston kostea- ja kylmätalviseen tyyppiin, jossa lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on vähintään +10 °C ja kylmimmän enintään -3°C ja jossa sataa kaikkina vuodenaikoina keskimäärin kohtuullisesti.

Suomi jaetaan edelleen viiteen alaluokkaan, joista Eura ja koko Pyhäjärviseutu edustaa eteläboreaalista vyöhykettä. Tämän vuosikymmenen vaihtelevat säät antavat viitteitä siitä, että saatamme olla siirtymässä kylmätalvisesta ilmastosta Iso-Britannian ja Etelä-Ruotsin tyyppiseen lauhkeaan ilmastoon.

Kuvassa Pyhäjärvi-instituutin toiminnanjohtaja, filosofian tohtori  Teija Kirkkala.

Teija Kirkkala (FT) toimii Pyhäjärvi-instituutin toiminnanjohtajana. Hänellä on yli 30 vuoden kokemus ympäristö- ja elintarvikealanasiantuntijan tehtävistä viranomaisena, tutkijana ja johtajana sekä alueellisissa että valtakunnallisissa organisaatioissa.

EURASSA TOIMIVASSA PYHÄJÄRVI-INSTITUUTISSA TEHDÄÄN URAAUURTAVAA ALUEELLISTA ILMASTOTUTKIMUSTA

Ilmastonmuutoksen ennustetaan näkyvän paitsi maapallonlaajuisena lämpenemisenä myös alueellisina lämpötilan, sateisuuden ja tuulisuuden muutoksina.
Pyhäjärvessä ja sen valuma-alueella havaittiin jo 2000-luvun alussa muutoksia, jotka herättivät Pyhäjärvi-instituutin asiantuntijat tutkimaan ilmastonmuutoksen merkitystä.

Pyhäjärveen laskevien Yläneenjoen ja Pyhäjoen talviaikaisten virtaamien on todettu kasvaneen talviaikana. Tämä on seurausta leudoista talvista, jolloin sade tulee vetenä eikä lumena kuten niin sanottuina normaalitalvina. Viime vuosikymmeninä talvet ovatkin pääosin olleet hyvin leutoja, lyhyitä ja vaihtelevia, josta viime talvi oli ääriesimerkki.

Sateet ovat tulleet pääosin vetenä ja talvitulvat ovat olleet lähes jokavuotisia.
Vesistöillemme leutojen, runsassateisten talvien yleistyminen ovat uhka. Talvisateet huuhtovat maa-alueilta runsaasti mukaansa humusta, kiintoainesta ja ravinteita. Vesistökuormituksen lisäksi ne aiheuttavat maaperän kasvukunnon heikentymistä, kun tärkeää eloperäistä ainesta ja ravinteita huuhtoutuu pois pelloilta ja metsistä.

Kuvassa kaksi talvinuottaajaa kaataa muikkusaalista saavista isompaan astiaan.
Veden lämpeneminen on pienentänyt myös järven muikkukantaa.
Kuva: Pyhäjärvi-instituutti

Leutojen talvien yleistyminen on aiheuttanut suuria haasteita Pyhäjärven perinteiselle talvinuottaukselle.
Järven jääpeitteinen aika on 2000-luvulta asti lyhentynyt dramaattisesti ja vähentänyt mahdollisten nuottauspäivien määrää ja saalista.
Kalastajat ovatkin joutuneet sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin ja investoimaan uusiin kalastusmenetelmiin.
Ammattikalastus on tärkeä paitsi elinkeinona myös raaka-aineen turvaajana jalostukselle ja kuluttajille, ja se on edellytys myös hyvän veden laadun säilyttämiselle.

Lämpötilan muutokset vaikuttavat kaikkiin luonnon ekosysteemeihin merkittävästi.
Seuranta-aineistossa on havaittavissa Pyhäjärven veden lämpötilan nousu 1970-luvulta lähtien vuoteen 2015 mennessä kaikkina maalis- ja marraskuun välisinä kuukausina. Suurin nousu havaitaan maaliskuussa, jopa 2,25 ℃ vuosikymmenen aikana.
Myös kesäajan lämpötilat ovat kasvaneet tilastollisesti merkitsevästi. Veden lämpeneminen on tutkimusten mukaan osasyy muun muassa muikkukannan pienenemiseen.

Pyhäjärvi-instituutti selvitti muutama vuosi sitten yhteistyössä kiinalaisten tutkijoiden kanssa ilmastonmuutoksen, erityisesti tuulten aiheuttaman aallokkoisuuden ja jääpeitteen pituuden välisiä yhteyksiä 51 vuoden aikajaksolla.
Tutkimuksessa todettiin, että keskimääräiset tuulen nopeudet pienenivät vuodesta 1963 vuoteen 1984, mutta kasvoivat vuodesta 1984 vuoteen 2013.

Joulukuun ja huhtikuun tuulisuuden ja jääpeitteen pituuden välillä oli selvä yhteys: mitä suurempi joulukuun ja huhtikuun keskimääräinen tuulen nopeus oli, sitä lyhyemmäksi jääpeitteinen aika jäi. Tuulen aiheuttama aallokkoisuus on lämpötilan jälkeen toiseksi merkittävin selittäjä Pyhäjärven jääpeitteisen ajan lyhenemiselle etenkin vuodesta 1987 lähtien.
Aikaisemmin, kun jääpeitteinen aika oli selvästi pidempi, järveen tuleva kuormitus ehti laskeutua jääpeitteisenä aikana suurelta osin Pyhäjärven syvänteeseen.
Nyt kun järvi velloo vapaana pitkälle talveen, kuormitusta tulee entistä runsaammin: jääpeitteinen aika jää lyhyeksi, eivätkä ravinteet ja kiintoaines ehdi laskeutua, vaan pyörivät vesimassassa lähes ympäri vuoden.
Se puolestaan lisää veden sameutta sekä leväkukintojen ja rehevöitymisen riskiä.

Pyhäjärvi-instituutti jatkaa ilmastonmuutoksen aiheuttamien ilmiöiden tutkimusta ja kehittämistyötä ehkäistäkseen ikäviä seurauksia.
Keskeisenä teemana nyt ja tulevina vuosina on ravinteiden ja biomassan kierrätys sekä hiilen sidonta etenkin alkutuotannossa, mitkä ovat edellytyksiä Pyhäjärviseudun ja Pyhäjärvi-instituutin keskeisille menestystekijöille, ruoantuotannolle ja vesiensuojelulle.

Näiden edistämiseksi on välttämätöntä hankkia uusin, luotettavin ja laadukkain tieto yhteistyössä kotimaisten ja kansainvälisten asiantuntijoiden kanssa.

Takaisin listaukseen