
Vapaaherra Creutz oli rakennuttanut Kauttuan koskeen
vesisahan (kuvassa) ennen rautaruukin perustamista. 
Kauttuan talot olivat pääasiassa kruununtiloja, ja virkamiehenä vapaaherra
sai lunastettua itselleen 8 tilaa. Metsänomistus takasi pajalle riittävän
hiilen saannin. Maaomaisuudella hän varmisti ruukille omavaraisen talouden
maatalouteen ja karjan kasvatukseen perustuen. Ruukki, ja myöhemmin paperitehdas,
olivatkin merkittäviä maatalouden harjoittajia teollisen toiminnan lisäksi.
Vuonna 1697 Kauttua oli maan 4. suurin ruukki, joten
tuotanto lähti ilmeisen hyvin alkuun.
Lorentz Creutz kuoli 1698, ja tilan peri hänen poikansa Claes Creutz.
Poika ei ollut kiinnostunut teollisuudesta ja yritystoiminnasta, vaan
kulki mieluummin Euroopassa Ruotsin kuninkaan sotajoukoissa. Univormut,
hevoset ja palvelijat tulivat kalliiksi ja Claes joutuikin kiinnittämään
tilan tukholmalaiselle kauppiaalle, Paul Timmille. Claes kaatui taistelussa
1706 ja ruukki siirtyi Timmin hallintaan maksamattomien velkojen vuoksi.
Ensimmäinen Kauttualla varsinaisesti asunut omistaja oli Paul Timmin poika
Parmen Timm, joka isänsä kuoltua 1743 sai koko tilan omistukseensa. Parmen
Timm rakennutti itselleen ruukin ensimmäisen kartanorakennuksen (kuvassa
Ruukinkartano eli Kauttuan Klubi vuodelta 1906). Tiedot tuon ajan rakennuskannasta
ovat hataria, sillä isojaon kartat on laadittu maankäytön suunnittelua
varten, ei niinkään rakennuskannan kartoittamiseksi.
Ruukin
seuraava omistaja, Anders Falck, tuli sukuun naituaan Parmen Timmin tyttären.
Heistä tuli isäntäpari 1800-luvun alussa Timmin kuoltua 1801. Eleonoora
Falck, os. Timm, kuoli jo 1830-luvulla, ja Anders Falck nai hänen sisarensa
Johannan 1838. Falckien aikana tuotanto laajeni voimakkaasti. Taontaoikeus
kaksinkertaistui ruotsalaisen raudan vallatessa maailmanmarkkinoita. Järvimalmista
huolimatta Kauttua oli aina ollut tuonnin varassa raaka-aineen suhteen.
Suomen sota 1808-1809 katkaisi malmin ja harkkoraudan tuonnin Ruotsista.
Suomen Akatemia kokeilikin Kauttualla kotimaisen malmin käyttöä. Menetelmä
ei ilmeisesti toiminut kovin hyvin, sillä raaka-aineen tuonti Ruotsista
käynnistettiin heti kun se oli mahdollista.


