pääsivulle

www.eura.fi

Eura joulukuun 6. päivänä 2001:

Euran muinaispuku

(Alla oleva teksti on ote Jenny Kangasvuon muinaispukututkielmasta)

Euran pukua voidaan pitää monessakin suhteessa mullistavana pukuna. Se esittelee ensimmäistä kertaa peplosmekon suomalaisen muinaispuvun päällysmekkona, siihen kuuluvat eri elementit ovat kaikki samasta haudasta ja sen kaikki piirteet, värejä myöten on pyritty tekemään mahdollisimman paljon alkuperäistä vastaaviksi. Euran puku tehtiin kokonaan Luistarin kalmiston viikinkikautisen haudan 56 perusteella. Rekonstruointiprojektin johtajana oli Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander. Euran puvun prototyyppi esiteltiin vuonna 1982, melkein kolmekymmentä vuotta Kaukolan puvun valmistumisen jälkeen. Puvun rekonstruointiin käytettiin aikaa kuusi vuotta. Euran puvusta on saatavilla myös käyttöpukuversio.
Pukuun kuuluu villainen, sinisestä bataviatoimikkaasta tehty alusmekko. Villaista, bataviatoimikkaista vihreää peplosmekkoa kiinnittävät pyöreät kupurasoljet ketjulaitteineen. Peplosmekon helmaa ja taitteen alaosaa reunustaa kolmivärinen lautanauha. Vaaleanvihreä esiliina päällikeommeltuine yhdeksine spiraalitähdyköineen on niin ikään villaa ja tehty bataviatoimikkaasta. Esiliinaa kiertää pronssispiraalien rivi ja sen kulmissa on pienet kulmakoristeet. Esiliinan kiinnittää vyötärölle oranssinpunainen lautanauha.
Koska haudassa 56 ei ollut kunnollisia jäänteitä viitasta tai päähineestä, nämä jätettiin pois. Kaikki langat puvun ensimmäistä versiota varten kehrättiin käsin ja värjättiin kasvivärein. Kankaat kudottiin kuitenkin vaakakangaspuissa.
Korustoon kuuluu pari spiraalirannerenkaita, neljä spiraalisormusta, joista kahdessa oli leveät kilvet, helminauha, jossa on arabialaisia rahoja ja lasihelmiä, vyöllä roikkuva pronssipäällysteinen veitsentuppi veitsineen sekä tietysti ketjulaite. Ketjulaite oli haudassa kokonaisena, joten se pystyttiin rekonstruoimaan täysin alkuperäisen pohjalta ilman muista haudoista otettuja osia. Ketjulaitteeseen kuului pari pyöreitä kupurasolkia, rautalangasta kierretyt ketjunkantajat ja pronssiset rinta- ja sivuketjut, joista yksi yhdistää keskellä olevan tasavartisen soljen oikean puolimmaiseen solkeen. Oikeanpuolimmaisessa sivuketjussa on pronssikulkunen ja pieni koukkumainen riipus, vasemmanpuolimmaisessa myöskin pronssikulkunen ja soikea reiällinen pronssiriipus.

Koko muinaispukututkielma



Sivuilla on käyty......kertaa