Euran muinaispuku
(Alla oleva teksti on ote Jenny Kangasvuon muinaispukututkielmasta)
Euran pukua voidaan pitää monessakin suhteessa mullistavana
pukuna. Se esittelee ensimmäistä kertaa peplosmekon suomalaisen
muinaispuvun päällysmekkona, siihen kuuluvat eri elementit ovat
kaikki samasta haudasta ja sen kaikki piirteet, värejä
myöten on pyritty tekemään mahdollisimman paljon
alkuperäistä vastaaviksi. Euran puku tehtiin kokonaan Luistarin
kalmiston viikinkikautisen haudan 56 perusteella. Rekonstruointiprojektin
johtajana oli Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander. Euran puvun prototyyppi
esiteltiin vuonna 1982, melkein kolmekymmentä vuotta Kaukolan puvun
valmistumisen jälkeen. Puvun rekonstruointiin käytettiin aikaa
kuusi vuotta. Euran puvusta on saatavilla myös
käyttöpukuversio.
Pukuun kuuluu villainen, sinisestä bataviatoimikkaasta tehty
alusmekko.
Villaista, bataviatoimikkaista vihreää
peplosmekkoa
kiinnittävät pyöreät kupurasoljet ketjulaitteineen.
Peplosmekon helmaa ja taitteen alaosaa reunustaa kolmivärinen
lautanauha. Vaaleanvihreä
esiliina päällikeommeltuine
yhdeksine spiraalitähdyköineen on niin ikään villaa ja
tehty bataviatoimikkaasta. Esiliinaa kiertää pronssispiraalien
rivi ja sen kulmissa on pienet kulmakoristeet. Esiliinan
kiinnittää vyötärölle oranssinpunainen
lautanauha.
Koska haudassa 56 ei ollut kunnollisia
jäänteitä viitasta tai päähineestä,
nämä jätettiin pois. Kaikki langat puvun
ensimmäistä versiota varten kehrättiin käsin ja
värjättiin kasvivärein. Kankaat kudottiin kuitenkin
vaakakangaspuissa.
Korustoon kuuluu pari spiraalirannerenkaita, neljä spiraalisormusta,
joista kahdessa oli leveät kilvet, helminauha, jossa on arabialaisia
rahoja ja lasihelmiä, vyöllä roikkuva
pronssipäällysteinen veitsentuppi veitsineen sekä tietysti
ketjulaite. Ketjulaite oli haudassa kokonaisena, joten se pystyttiin
rekonstruoimaan täysin alkuperäisen pohjalta ilman muista
haudoista otettuja osia. Ketjulaitteeseen kuului pari pyöreitä
kupurasolkia, rautalangasta kierretyt ketjunkantajat ja pronssiset rinta-
ja sivuketjut, joista yksi yhdistää keskellä olevan
tasavartisen soljen oikean puolimmaiseen solkeen. Oikeanpuolimmaisessa
sivuketjussa on pronssikulkunen ja pieni koukkumainen riipus,
vasemmanpuolimmaisessa myöskin pronssikulkunen ja soikea
reiällinen pronssiriipus.
Koko muinaispukututkielma